Ollessani näinä kahtena aamuna yksin, olen huvittanut itseäni mm. lukemalla sanomalehtien otsikoita. Koetan saada islannin lukemisesta sujuvampaa, alan heti kompastelemaan kun æ tai mikä tahansa, öh, aksenttimerkillä (?? niinku á tai ú) varustettu kirjain esiintyy. Kirjoitettuna, kuvilla varustettuna ja hitaasti miettien onnistun ymmärtämään joitain otsikoita ja kuvatekstejä, mikä saa sellaisen olon, ettei tämä kieli ihan mahdoton ole. Lehdessä oli myös oikeasti kirjoitettu muistokirjoituksia kuolleille! Joillekkin useammat ihmiset olivat kirjoittaneet oman tekstinsä. Tämä on minusta hyvin mielenkiintoinen ja ihastuttava tapa. Onneksi en kuitenkaan ymmärtänyt kirjoituksista paljoa, sillä pelkästään allekirjoitukset tapaan "äitisi" saivat hieman surulliseksi. Oli kuitenkin muutama pelkästään kuolinilmoitus, pitää kysellä, onko tähän sen kummempaa syytä.
Tänään olin reipas, ja tein ensimmäistä kertaa itse ruokaa Islannissa. Tämä päivä oli hyvä päivä tehdä ruokaa ensimmäisen kerran, sillä Rapu oli paikalla, joten saatoin tarvittaessa kysyä apua tavaroiden löytämiseen. Tein kidneypapukastiketta ja sämpylöitä, pääsin käyttämään edelliseltä huoneeni asukilta jääneitä spagettia ja jauhoja, hähä! Harmi kun en oikein tykkää spagetista...
Islantilainen juusto myytiin muuten paketista riippumatta kilohinnalla, ja sama juusto aina samalla kilohinnalla, riippumatta siitä, oliko se siivutettu vai ei! Kuluttajan kannalta loistavaa, koska näinhän kauppiaat eivät pääse repimään kiskurihintoja pienmmistä paketeista, eikä yksinsyöjän tarvitse väkisin ostaa kilon juustokimpaletta saadakseen halvemman kilohinnan. Kastikkeeseeni tarvin myös feta-paloja, ja huomattuani suuren hintaeron jonkin hienomman näköisten fetapalojen ja Bónuksen "feti"-palojen välillä, ja Rapu varoitti minua Bónuksen omien tuotteiden vaihtelevasta laadusta. Otin riskin ja valitsin sekopäisellä posulla varustetut juustopalat. Olin onnekas ja juustopalat maistuivat samalla tavalla rasvalle ja suolalle, kuten muutkin salaattijuustot ja fetat öljyssä tapaavat maistua.
Pakko myöntää, Bónuksen logo uhkuu luottamusta herättävää karismaa.
Onpa kaunis tapa tuo muistokirjoitus, en kyllä ole tuollaiseen aikaisemmin törmännyt o_O Suomessahan nekrologeja julkaistaan vain julkisuuden henkilöistä ja ne ovat enemmänkin katsauksia henkilön elämään, kuin tuollaisia kirjemäisiä kirjoituksia läheisille.
VastaaPoistaMeillä tais siinä lukion ruottinkirjan Islanti-kappaleessa olla siitä maininta, ja nyt pääsin sitte oikeasti näkeen niitä! Mutta jäi tosiaan arvotukseksi, onko toiset epärakastetumpia ku niistä oli vaan kuolinilmoitus :'(
VastaaPoistaSian orgasmi kestää 30 minuuttia.
VastaaPoistaAnonyymi: Näin tän kommentin eka vaan bloggerissa muistamatta tän postauksen aihetta/kuvia, ja kauhistuin, mikä raivokas anonyymi mun kimppuun käy :D Nyt repesin.
VastaaPoistaAnonyymimomski:3
VastaaPoistaOlisihan se pitänyt arvata!
VastaaPoista