Mennyt tyttö

Kävin tiistaina ensimmäistä kertaa Islannissa elokuvissa! Menimme katsomaan uutuusleffan Gone Girl, hinta oli 900 kr (n. 6 €), mikä oli tiistain spesiaalihinta (tiistai on selkeästi muita päiviä surkeampi bisnekselle kuin bisnekselle, läheisessä pizzeriassakin on tiistain erikoistarjous), mutta elokuvissa käynti on ilmeisesti normaalistikin hieman halvempaa kuin Suomessa.

Kysyin Rapulta, mihin aikaan meidän kannattaa lähteä yhdeksältä alkavaan elokuvaan. Rapukaveri sanoi, että hänen on pudotettava kirja yliopistolle, niin lähdetään siinä 20 vaille yhdeksän. Järkytyin tästä hieman, sillä yleensä minulla on tapana yrittää olla elokuvateatterilla vähintään 20 minuuttia ennen elokuvan alkamista. Päätin kuitenkin luottaa paikalliseen, ja lopulta päätimme käväistä apteekissakin ja lähdimme puoli tuntia ennen näytöksen alkua. Tämähän johti siihen, että olimme teatterilla 5 yli yhdeksän, Rapu otti tilanteen lungisti, mutta minulla oli ongelmia hillitä itseni, koska minusta olimme jo myöhässä ja minua alkoi ahdistaa koko tilanne. Eihän meille myytäisi enää lippuja! Jonokin luikerteli pitkälti ulos rakennuksesta.

Kuinka väärässä olinkaan! Saimme liput ilman sen kummempia mukinoita ja Rapu kysyi minulta, haluaisinko ostaa jotain popparitiskiltä, mutta sitä hermoni eivät olisi enää kestäneet, joten menimme ahtautumaan esityssaliin. Islantilaisilla on ilmeisesti tapana tulla aika juuri ja juuri ajoissa elokuviin, Rapu kertoi, ettei sekään ole tavatonta, että joku tulee elokuvan alettua.

Elokuvateatteri, johon menimme, oli yliopiston omistama rakennus ja näyttämösalissa pidettiin kuulemma myös luentoja. Lava näyttikin siltä, että se olisi sopiva myös puhujan tai ryhmän esitykselle, mutta penkit olivat todellakin leffateatteripenkkejä, eikä niissä ollu huomatakseni minkäänlaisia apupöytiä kirjoittamiseen.

Lähes kaikilla salissa olijoilla oli isot säkit herkkuja, popparit tuoksuivat ja yleishenki tuntui mukavalta. Paikkoja ei tosiaan oltu numeroitu, joten hetken tähystimme haukankatseillamme, missä olisi vapaita paikkoja. Kun tulimme paikalle hieman myöhässä ja näimme suht keskellä pari vapaata paikkaa, mutta toinen niistä olikin varattu, pari vanhempaa miestä pomppasi antamaan meille tilaa, vaikka nyt oli kyse hyvistä istumapaikoista.

Elokuva oli niin pitkä, että olin jo ehtinyt ajatella, että suuresti odottamaani mahtavaa islantilaista taukoa elokuvan keskellä ei ole. Luulin, että elokuva oli loppumassa, mutta sitten se tulikin - islantilainen leffatauko. Aika paljon ihmisiä jäi istuskelemaan ja odottelemaan leffan jatkumista, mutta kävimme Rapun kanssa jaloittelutauolla: vessassa ja hakemassa popparia. Tauko tuntui aika pitkältä, uskon, että se oli ehkä vartin. Elokuvan jatkuessa kovaääninen rouskutus alkoi, sillä aika moni oli käynyt hakemassa vähän lisää popparia. Ne muuten tarjoiltiin paperipusseissa.

Kun elokuva vihdoin ja viimein loppui, lähtivät katsojat tunkeilemaan ulos ja voi herranjestas millaiseen kuntoon istumapaikat jäivät. Lammasmaisen luonteemme ansiosta lähdimme Rapun kanssa aika viimeisinä salista ja se oli ihan täynnä roskaa, popparia oli joka puolella, sotkua oli niin paljon, että kysyin Rapulta, onko minun tarkoitus jättää roskani paikalleni. Rapu sanoi, että hänestä ne on ihan kilttiä viedä roskakoriin. Näin teimme, mutta sanoisin, että 80% salissa kanssamme istuneista ihmisistä ei tehnyt.

Kun kävelimme kotiin, saimme elokuvasta jutellessamme myös ihailla Imagine Peace Toweria, joka näyttää yleensä minusta siltä, että alienit ovat sieppaamassa ihmisiä maan päältä.* Elokuva ei ollut ehkä lemppareitani, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen! Elokuva oli moniulotteinen ja lopussa oli hankala muodostaa mitään järkevää mielipidettä siitä. Mutta kyllä, sanoisin, että pidin siitä. Näyttelijäsuoritukset olivat ihan sairaan hyviä, ja paljon tuttuja näyttelijöitä vilahteli.

Ei hätää, Reykjavikissa on kuin onkin tuttuja raitasuojateitä.

*Pakko kyllä myöntää, että yksi päivä kun kävelin Grandiksi kutsutun alueen, joka on tuollainen satamauloke Vestubærissa, missä on kalanpyyntialuksia ja kalatehdas/pakkaamo/en tiedä mikä, päätyyn asti, löysin mustan meren, jonka horisonttia ei erottanut ja Imagine Peace Tower oli päällä, näky oli aivan upea. Pimeys, valotorni ja kaupungin valot oikealla horisontissa. Ymmärsin silloin myös harvinaisen selkeästi, mitä valosaaste on.