Tänään oli ensimmäinen työpäivä kaupalla, se meni oikein mukavasti. Harjoittelupaikkani on tosiaan suomalaista designia Islannissa myyvä kauppa, jonka varmaan useampi tietää, mutta en mainitse sen nimeä lähinnä sen takia, ettei blogini pomppaa sen hakutuloksissa kovin korkealle. Uskon kyllä, että paikan mainitseminen olisi työpaikan puolesta ok, sillä muutkin pidempi- ja lyhyempiaikaiset työntekijät ovat maininneet sen blogeissaan, mutta toistaiseksi en halua mainostaa sitä liikaa, lähinnä koska noh, en tykkää mainita työpaikkojani blogeissa.
Pomonin on oikein symppis ja paikan "säännöt" ovat varsin loogisia ja vanhoistakin työpaikoista tuttuja. Meininki vaikutti rennolta. Emme tänään ehtineet vielä syventyä sen kummemmin asioihin, joita miellän hieman hankalaksi, tarkoittaen lähinnä kassan käyttöä. Asiakaspalvelu on vielä hakusessa lähinnä sen takia, että en tiedä tuotteista todellakaan liikaa, vaikka ne perisuomalaisia merkkejä ja tavaroita. Varastotilatkin pitää ottaa haltuun, sillä niidenkin tunteminen helpottaa työskentelyä paljon. Minua ujostutti aluksi tervehtiä asiakkaita, kun en ollut varma kuinka islanniksi lausutaan "hyvää päivää" oikein. Mutta nyt osaan! Lisäksi mulla tulee jotenki pyrkyri olo, jos joku tulee kauppaan ja alan kilpaa huutaan pomon kans, että HYVVÄÄ PÄIVÄÄ. Mutta heti kun kauppaan astuu useampi asiakas, se on helpompaa, koska silloin he jakautuvat paremmin. Kyllä tämä tästä!!
Todella monet islantilaiset ajavat monster truckeilla, joten olen aina hieman peloissani kun ylitän vilkasta tietä. Etenkin kun suomalaiseen makuun suojateitä on merkitty kovin harvakseltaan, tai ainakin siltä se tuntuu kun tuttuja suojatieraitoja ei ole usein. Nyt kun mietin, en ole varma, olenko edes nähnyt niitä täällä? Koska suojateitä ei käytännössä huomaa, alussa ylitin tien aina yksin liikkuessani hyvin neurottisena ja jäin todella usein ihmettelemään tien reunalle, uskaltaako tästä mennä yli. Nyt taas kuljen kuin unessa, toivoen, ettei monster truck hyökkää päälle. Täällä Vestubærissa autoja tuntuu lähinnä liikkuvan isommilla teillä, pienemmillä kaduilla niitä on lähinnä miten päin sattuu parkissa, ja autoja menee harvakseltaan ohi. Keskustassa taas tuntuu, että kaikki autot haluavat tunkeutua liikkumaan mahdollisimman hankalilla kaduilla, mahdollisimman hankalaan aikaan. Kun lauantaina liikuin Laugavegurilla siinä 4-5 välillä, olivat mahtavat monster truckit saapuneet paikalle niissä määrin, että autot olivat käytännössä koko ajan pysähtyneitä ja välistä pääsivät matelemaan etanavauhdilla pari metriä. Vaikutti jotenkin äärimmäisen typerältä reittivalinnalta, yksi islantilaistuttava sanoikin, että jostain syystä islantilaiset isojen autojen kuskit ajavat oikein tahallaan pitkin Laugaveguria. Outoa, koska ainaki minun näppituntuman mukaan esim. Helsingissä koetetaan välttää keskustaa ruuhka-aikoina? En edes muista, milloin olisin nähnyt siellä vastaavan (muuttuvista tekijöistä riippumattoman) pysähtyneen kaaoksen, mikä Laugavegurilla vallitsi.
Joutsenet ja sorsat chillailee.
Päivän suurin ilonaihe oli kun Spotify heitti minulle Islannin mainoksia! Olin ihan että ÖY MAI GAAAD, islantilaisia mainoksia, islantilaisia mainoksia! Valitettavasti ne paljastuivatkin tanskalaisiksi. Noh, onnea Islannille joka tapauksessa Spotifyn saamisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti