Tämä merkintä on ollut olemassa luonnoksena jo alkuvuodesta saakka, enkä tiedä koska saan tämän kaiken kirjoitettua, joten julkaisen virastoseikkailuni minisarjana.
Tapahtui joulukuun alussa:
Heti päätettyäni pidentää Islannissa oleskeluani, tiesin, että minun kannattaa hankkia islantilainen sosiaaliturvatunnus, eli kennitala. Aluksi ajattelin hakea lyhyempiaikaisen kennitalan harjoittelupaikan kautta, koska tämä kuulemani perusteella oli helppo ja nopea tapa saada kennitala. Reippaana tyttönä kuitenkin kävelin paikalliseen väestörekisterikeskukseen selvittämään, kuinka homma hoituu. Minua kehoitettiin täyttämään verkosta löytyvä hakemus työnantajan kanssa. Käytin kokonaisen illan oikean hakemuksen etsimiseen väestörekisterin nettisivuilta ja seuraavana päivänä tulostimme ja täytimme sen pomon kanssa. Sitten jälleen reippaasti marssin väestörekisterikeskukseen ja yritin antaa sen viraston käsiteltäväksi, mutta tyrmistyksekseni olimme täyttäneet väärän hakemuksen. Minua palvelleen henkilön mukaan hakemus oli sellainen, että se täytettäisiin netissä onlinena ja lähetettäisiin sähköisenä hakemuksena. Koetin selittää, etten ollut löytänyt mitään muuta hakemusta, joka olisi vastannut tarpeitani ja yritin kysyä, mistä hakemuksen löytää, mutta minua palveleva henkilö ei pystynyt muuhun kuin epävarmaan väestörekisterikeskuksen päänettisivujen osoitteen antamiseen. Turhautuneena kysyin, että jos haen suoraan pidempiaikaista (yli 6 kk) kennitalaa, saanko hakemuksen heti annettua. Tämän kuultuaan vastoin kaikkia odotuksiani minua palvelevan henkilön ilme kirkastui ja hän auttoi minua iloisesti täyttämään muuttoilmoituksen/hakemuksen. Jotenkin olin odottanut, että väestörekisterikeskuksessa työskentelevät henkilöt olisivat mahdollisesti hieman nihkeitä maahanmuuttajia kohtaan, joten iloinen suhtautuminen oli positiivinen yllätys. Virkailija lupasi, että minulle lähetetään sähköpostia kun sosiaaliturvatunnukseni on valmis Kun vihdoin sain hakemuksen menemään, oli joulukuun ensimmäinen tai toinen viikko. Olin kuullut, että pohjoismaalaisilla saattaa mennä vain pari päivää kennitalan saamiseen, mutta ennen joulua en kuullut kennitalastani mitään. Ennen joulun pyhiä soitin toimistoon ja tiedustelin kauan kennitalan saamisessa kestää ja vastaukseksi sain 4 viikkoa. Pyhien yli pyörittelin sormiani ja laskeskelin, koska neljä viikkoa on kulunut jos pyhäpäiviä ei lasketa. Kun reissu Suomeen lähestyi soitin väestörekisterikeskukseen ja kävi ilmi, että ilmeisesti hakemukseni oli hukkunut tai unohtunut jonnekkin, puhelinvirkailijalla meni n. 10 minuuttia selvittäessä missä minun hakemukseni oli. Hän lupasi, että kennitalani on valmis parin päivän kuluttua.
Kun Suomesta palauttuani sain haettua sosiaaliturvatunnuksen, oli aika mennä avaamaan pankkitili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti