Sauronin silmän alla

Heräsin aamulla ennen seitsemää, mutta väsymyksestä turhautuneena jäin makaamaan sänkyyn ja yrittämään uudelleennukahtamista. Kuulin, että joku liikkui vessaan, joka on huoneeni vieressä ja pieneksi järkytyksekseni kuulin turhan hyvin kuinka kyseinen henkilö päästi kunnon aamupaskat persposket päristen. Tilanne alkoi lähinnä huvittaa, joten luovutin ja odotettuani, että mysteeriksi jäänyt tyyppi pääsi takaisin omaan huoneeseensa, menin tekemään aamupalaa keittiöön. Ilokseni sain todeta, että maustamaton skyr on vallan mainio korvike maitorahkalle aamupalalla.

Tänään kävin pyörähtämässä harjoittelupaikalla Rapukaverin kanssa, ja tuleva pomoni vaikutti oikein mukavalta. Tämän jälkeen kävimme kahvilassa, jossa olin käynyt ensimmäisellä Islannin reissullani, en muistanut ottaa paikan nimeä ylös! Se on mielestäni varsin viihtyisä, sekalainen sisustus on olohuonemainen, mukit ovat erilaisia, ja mikä tärkeintä, santsikuppi kuului hintaan (kahvi n. 2,7 e). Kun olimme istuneet minusta tarpeeksi kauan aikaa kahvilassa, (aka hieman santsasin), lähdimme kotiinpäin, sillä Rapukaveri ei vaikuta kovin innokkaalta shoppailijalta. Pyynnöstäni poikkesimme kuitenkin paikallisessa alkossa, jossa tarkistelin hintoja kännykän valuuttamuuntimella. Tsekattuani tärkeimmät, eli viinit ja siiderit, jatkoimme matkaa ja kävelimme huoneeni ikkunasta näkyvän katolisen kirkon ohi.

Myöhemmin kun Rapu lähti käymään sukuloimassa, palasin keskustaan, sillä harjoittelupaikan pomo oli vinkannut, että Laugavegurilla juhlitaan Oktoberfestiä. Kävelinkin melkein koko kadun päästä päähän poiketen kivan näköisiin liikkeisiin sisälle, mutta hinnat olivat vähän turhan kovat. Näin aika sairaan kivan sisätakin, mutta valitettavasti sen hinta oli 40,000 kruunua, eli jotain 300 euroa kai. Sinne jäi. Valitettavasti myös oluet. Monessa kaupassa niitä oli tarjottimella, mutta en kehdannut ottaa kun niitä ei tarjottu, siltä varalta, että ne oli tarkoitettu maksaville asiakkaille. Jossain Billabongia myyvässä liikkeessä rohkaisin mieleni myyjän lähestyessä minua toisen kerran, ja esitin tyhmää turistia (mitä kyllä taijan ihan ollakki) ja kysyin, miksi kaikilla on kupit kädessä. Ystävällisesti myyjä kertoi, että nyt juhlitaan Oktoberfestiä ja sain siunauksen oluttuopin ottamiselle. En ole varsinaisesti oluen ystävä, mutta kun ilmaiseksi sai, niin yritin parhaani mukaan juoda sitä. Siinä juomaa ryystellessä löysin vaatteen, jossa oli "kansainvälinen" hintalappu paikoillaan kruunuhintatarran lisäksi, ja totesin, että Islannin lisähinta on n. 30 € lisää eurohintaan. Kun ystävällinen myyjä tuli kolmannen kerran kysymään, onko kaikki hyvin, tarvinko apua, päätin, että on aika vaihtaa liikettä. Ilokseni löysin ensimmäiseltä Islanti-reissulta tutun kaupan, jossa oli kivoja dissain vaatteita, hieman kalliimpaan hintaan kuin muistin tosin. Tässä tonnien pyörittelyssä tulin myös aina epäluuloiseksi, kun jokin vaate maksoi "vain" neljä numeroa pitkän luvun, pakko kai siitä on olla pudonnut se ensimmäinen numero, jos muut vaatteet maksavat n. 30,000 ja yhtäkkiä jokin riepu on vain 6,000! Toivottavasti totun näihin tonneihin äkkiä, koska eroa 1,000 kruunun (n. 7 €) ja 6,000 kruunun (n. 40 €) välillä on hankala ymmärtää.

Kuten olin ennakoinut, nälkä ja vessahätä alkoivat vaivata, joten yritin mennä aiemmin bongaamaani vegaanikahvilaan, mutta kun löysin sen jälleen, se oli pettymyksekseni jo sulkeutunut. Hetken ahdistuneen päämäärättömän vaeltelun jälkeen menin halvan näköiseen kahvilaan hajun perässä. Kyseessä oli lettukahvila, josta sai myös suolaisilla täytettyjä vohveleita. Kahvilassa oli nimenhuutokäytäntö, mutta olin liian väsynyt tajutakseni tavata, joten tarjoilija risti minut Inoksi. Feta-pinaatti-vohveli oli muuten hyvä, liian suolainen vain! Tyhmänä olin ottanut suolan ja pippurin. Surkeana laskeskelin syötyäni, että olisin vohvelin ja laten hinnalla syönyt oikean ruuan viereisessä nuudelibaarissa. Ensi kerralla viisaampana! Kun istuskelin ja tein muistiinpanoja, kävi ensimmäisen kerran pelkäämäni tilanne: "I take it you are local?" Joku toinen ei-paikallinen koetti kysyä multa neuvoa johonki baariin, mutta valitettavasti en tunnistanu kaivatun puberon nimeä.

Kiertelyni päättyivät Bast-nimiseen pubiin, jossa pääsin jälleen olemaan tyhmä turisti. Koetin epätoivoisesti vedellä ovia auki, mutta vasta kun baarimikko hieman hymyillen teki hitaan työntöliikkeen, tajusin, että tuo varsin epäpaloturvallinen oven aukeaminen sisällepäin toimi sielläkin. Pääsin myös lisää noloilemaan ottaessani viiniä, kun baarimikko sanoi minulle jotenkin ehdottavan kuuloisesti "Seven" ja vastasin "Twelve", koska luulin, että kyseessä oli kuinka paljon haluan viiniä, mutta baarimikko olikin viitannut seitsemään sataan, mikä oli viinini hinta. Tästä rohkaistuneena menin kauimmaiseen nurkkaan jatkamaan muistiinpanojen tekemistä.

Kotimatkalla onnistuin hieman eksymään, mutta onneksi löysin itseni samalta katolisen kirkon ohi menevältä reitiltä, mitä olimme aiemmin käyttäneet. Kirkon tornin yläpuolelle oli ilmestynyt punainen valo, joka näyttää erehdyttävästi Sauronin silmältä.