Alkoholi tarvis ehkä oman tägin...

Onni on asua parin islantilaisen kanssa saman katon alla! Viime viikon torstaina Rapu kertoi, että Bíó (<-mikä kauhea väännös!) Paradísissa alkaa pieni filmifestivaali, jonka aiheena on venäläiset elokuvat. Torstaina oli yksi ilmainen näytös, johon menimme, Villakuore liittyi seuraamme leffateatterissa. Esityksessä ollut elokuva oli The Postman's White Nights. Se oli ihan mielenkiintoinen, se kertoi pienen eristyksissä olevan venäläiskylän arjesta, päähenkilönä postimies, joka jakoi postia kulkien veneellä joka paikkaan. Kylä oli oikea ja näyttelijät olivat kylän oikeita asukkeja, eli he eivät olleet "oikeita" näyttelijöitä. Kuvaus oli aivan upea ja elokuva oli onnistunut vangitsemaan pienen kylän hengen ja tunnelman erittäin todentuntuisesti. Elokuva oli aika pohdiskeleva, ja päähenkilön opetus/elokuvan viesti/tai jotain edes sinnepäin jäi aika hämäräksi meille kaikille. Oli se ihan katsottava ilmaiseksi elokuvaksi, mutta en tiedä kuinka paljon sitä suosittelisin kenellekkään. Se oli sopiva elokuva hiljaiselle sadepäivälle.

Elokuva taisi olla ensimmäinen esitys koko festivaalien aikana, sillä se pohjustettiin pienellä avajaispuheella parinkin ihmisen toimesta, eräs oli joku venäläinen elokuvatyyppi, joka oli tehnyt jotain elokuvan eteen. Hän kutsui yleisön liittymään seuraansa viinilasilliselle elokuvan jälkeen. Tirskuin Rapulle, että se ei taida enää olla ilmaista. Vaan kuinkas kävikään! Kun astelimme leffateatterista ulos, aulassa oli pitkät pöydät täynnä ilmaista viiniä ja juusto-viinirypäle-tikkuja. Nam!

Nautittuamme sivistyneesti yhdet lasilliset Villakuoreen kanssa, lähdimme kolmisin lompsimaan baariin, jonka nimeä en harmikseni muista, mutta se oli varsin mielenkiintoinen paikka! Kun astuimme sisään, se vaikutti siistimmältä ja hienostuneemmalta baarilta kuin mikään baari, missä olen Reykjavíkissa tähän mennessä käynyt. Emme kuitenkaan olleet tulleet upeille drinkeille, hampurilaisille, joita sai pienestä grillistä, joka oli baarin takaosassa oma erillinen pieni huoneensa ja tyyliltään erittäin räkälämäinen. Eli oli piskuinen hampurilaisgrilli, joka oli baarin sisällä. Itse hamppari oli ihan hyvä, ja baarin puolelta sai jopa sitä kuuluisaa Somersbytä hanasta happy hour hintaan! Viime viikonlopun jälkeen Somersby ja muut sokerisiiderit alkaa kyllä tulla vähän joka korvasta ulos, koska yllättävistä paikoista saa kuin saakin Somersbytä tai Kopparbergiä tai jos ei muuta, niin Lemon Garagea. Ugh, kaipaan väljähtäneitä kuivia hanasiidereitä kovin. Viikonloppuna minulle selvisi myös, että Reykjavíkin baarit eivät mene kiinni neljältä, ja baarimikoillakin voi mennä lujaa tiskin takana.

Onni on myös asua journalisti-islantilaisen kanssa saman katon alla, pääsimme Talitintin kanssa Villakuoreen siivellä yhden hinnalla sisään Húrraan, jossa oli Agent Frescon keikka.

En nyt tähän hätään löytänyt youtubesta mitään videota, joka olisi mun mielestä tarpeeksi avannut tätä bändiä teille, ne oli livenä ihan mahtavia. Niiden biisit saatto muuttua kesken kaiken kauniista rock-balladista aggressiiviseksi huutopunkiksi, ja se oli mahtavaa!

Maltan tuskin odottaa ensi viikolla koittavaa Icelandic Airwaves-festaria, joka on loppuunmyyty, mutta luvassa on paljon pääkeikkojen ulkopuolisia keikkoja, jotka käsittääkseni ovat ilmaisia.