Missä papuseni on

Koska Islanti on täynnä amerikkalaista tavaraa, ajattelin, että kauppojen papuhyllyt pursuaisivat runsauttaan, mutta joko amerikkalaiset eivät syökään niin paljoa papuja mitä kuvittelin, tai islantilaiset ovat päättäneet olla ottamatta tästä esimerkkiä. Ensimmäisellä kauppareissulla lähimmäisestä Bónus-ruokakaupasta löytyi tasan kahdenlaisia papuja purkissa: kidneypapuja ja "baked beans in tomato sauce". Iltaretkellä Viðir-nimisestä kaupasta löytyi joitain kuivapapuja ja tänään huomasin Bónuksessa mysteeripurkin, jossa EHKÄ oli kikherneitä. Niiden suuri koko ja purkin giganttinen olemus saivat minut kuitenkin epäröimään ja päätin, että teen myöhemmin kunnon papujen metsästysretken englanninkielisten, mahdollisuuksien mukaan myös islannin kielisten, nimien kanssa. Molemmilla kerroilla Rapu oli mukana, joten en viitsinyt jäädä kovin kauaksi aikaa kauppaa tutkimaan.

Ollessani näinä kahtena aamuna yksin, olen huvittanut itseäni mm. lukemalla sanomalehtien otsikoita. Koetan saada islannin lukemisesta sujuvampaa, alan heti kompastelemaan kun æ tai mikä tahansa, öh, aksenttimerkillä (?? niinku á tai ú) varustettu kirjain esiintyy. Kirjoitettuna, kuvilla varustettuna ja hitaasti miettien onnistun ymmärtämään joitain otsikoita ja kuvatekstejä, mikä saa sellaisen olon, ettei tämä kieli ihan mahdoton ole. Lehdessä oli myös oikeasti kirjoitettu muistokirjoituksia kuolleille! Joillekkin useammat ihmiset olivat kirjoittaneet oman tekstinsä. Tämä on minusta hyvin mielenkiintoinen ja ihastuttava tapa. Onneksi en kuitenkaan ymmärtänyt kirjoituksista paljoa, sillä pelkästään allekirjoitukset tapaan "äitisi" saivat hieman surulliseksi. Oli kuitenkin muutama pelkästään kuolinilmoitus, pitää kysellä, onko tähän sen kummempaa syytä.

Tänään olin reipas, ja tein ensimmäistä kertaa itse ruokaa Islannissa. Tämä päivä oli hyvä päivä tehdä ruokaa ensimmäisen kerran, sillä Rapu oli paikalla, joten saatoin tarvittaessa kysyä apua tavaroiden löytämiseen. Tein kidneypapukastiketta ja sämpylöitä, pääsin käyttämään edelliseltä huoneeni asukilta jääneitä spagettia ja jauhoja, hähä! Harmi kun en oikein tykkää spagetista...

Islantilainen juusto myytiin muuten paketista riippumatta kilohinnalla, ja sama juusto aina samalla kilohinnalla, riippumatta siitä, oliko se siivutettu vai ei! Kuluttajan kannalta loistavaa, koska näinhän kauppiaat eivät pääse repimään kiskurihintoja pienmmistä paketeista, eikä yksinsyöjän tarvitse väkisin ostaa kilon juustokimpaletta saadakseen halvemman kilohinnan. Kastikkeeseeni tarvin myös feta-paloja, ja huomattuani suuren hintaeron jonkin hienomman näköisten fetapalojen ja Bónuksen "feti"-palojen välillä, ja Rapu varoitti minua Bónuksen omien tuotteiden vaihtelevasta laadusta. Otin riskin ja valitsin sekopäisellä posulla varustetut juustopalat. Olin onnekas ja juustopalat maistuivat samalla tavalla rasvalle ja suolalle, kuten muutkin salaattijuustot ja fetat öljyssä tapaavat maistua.

Pakko myöntää, Bónuksen logo uhkuu luottamusta herättävää karismaa.