Buu!

Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Mäyrä kävi ilahduttamassa minua Islannissa, kävimme Kuutin kanssa Suomessa ja nyt olen ollut pari viikkoa takaisin Islannissa.

Kesä on toistaiseksi ollut parempi, mitä odotin. Lämpimiä päiviä on ollut useampi, ja sanoisin, että melkein jopa t-paitakelejäkin on ollut. Keväällä ilmat olivat varsin masentavia välistä ja kysyin kämppikseltäni Talitintiltä, onko Islannissa koskaan hänen oleskelunsa (n. 3 vuotta) ollut kesällä niin lämmintä, että pärjäisi t-paidalla, ja hänen vastauksensa oli varsin latistava. Harmikseni suurimman osan niin lämpimistä kuin sateisitakin päivistä olen viettänyt Smáralindin pimeissä onkaloissa burritoja pyöritellen. Koetan nyt pelata korttini oikein, jotta saan Eistnaflugin vapaaksi.

Viime viikon keskiviikkona oli Islannin itsenäisyyspäivä, päiväni kului lähinnä kommuunia siivotessa, mutta illemmalla lähdin kaupungille syömään ja nuuskimaan menoja. Aamulla katsoimme Kuutin kanssa videota paraatipaikalta parlamenttitalon edestä, missä pidettiin perinteisiä menoja, joihin kuului muun muassa pääministerin itsenäisyyspäivän puhe. Ja huh, sen näkemisen jälkeen en voi ymmärtää, kuinka Sigmundur Davíð Gunnlaugsson pystyy jatkamaan virassaan. Paikalle oli kokoontunut mielenosoittajia, jotka buuasivat ja pitivät älämölöä koko pääministerin puheen ajan. Kuuleman mukaan paikan päällä pääministerin puheesta ei saanut lähestulkoon selvää kansanjoukon protestin vuoksi. Illemmalla tihkusateisessa kaupungissa kulkiessa olo oli kuin keskustan kokoisilla festareilla, oli lavaa, jolla soitettiin musiikkia, kojuja, joissa myytiin rihkamaa, hattaraa, hodareita, sekä ennen kaikkea paljon ihmisiä liikkeellä.

Islannissa on viime aikoina ollut paljon lakkoja, mutta omassa elämässäni ne ovat näkyneet lähinnä naudanlihan puuttumisella burritolassa. Oma ammattiliittoni VR, paikallinen PAM, uhkasi lakolla, joka olisi alkanut Suomesta palattuani, mutta liitto pääsi sopimukseen ja vuoteen 2018 mennessä täyspäiväisen työläisen minimipalkka tulee olemaan 300 000 kruunua, eli n. 2 tonnia euroissa. Liitto odottaa jäsentensä äänestävän asian hyväksymisestä, käsittääkseni virallisesti sopimus solmitaan ensi kuussa. Yhtä hyvin ei käynyt lakkoon menneillä sairaanhoitajilla, jotka hallitus pakotti palaamaan töihin säätämällä lain lakkoilusta. Vastalauseena lähemmäs 50 hoitajaa erosi heti, ja tähän mennessä eronneita sairaanhoitajia on lähes 200. Islannissa sairaanhoitajille maksetaan muihin pohjoismaihin verrattuna varsin alhaista palkkaa, ja nykyinen porvarihallitus mitä ilmeisimmin mieluusti yksityistäisi terveydenhuollon.

Ja oh my god, yksi päivä MELKEIN menin syömään Glo-ravintolaan, mutta en mennyt, JA TOTTAKAI NATALIE PORTMAN ON SIELLA SILLOIN LOUNASTAMASSA.

Note to self: jos tekee mieli, mene syömään Gloiin.

Fokk

 

Perjantaina tulee reissusta kuukausi täyteen, kolme viikkoa sairaana ja viikko hermoromahduksen partaalla. En ole saanut nukuttua kunnolla, mikä on tosi harvinaista. Maanantaina liityin uuden kaverin, Kuutin seuraan hallituksen vastaisessa mielenosoituksessa. Kaikki räminä ja paukutus oli jotenkin levollisen rauhoittavaa. Mielenosoitus oli aika rauhallinen kuitenkin, kananmunat eivät lennelleet. Alussa Jónas Sig soitti pari kappaletta, ja sen jälkeen ihmiset seisoivat mekastamassa ja heiluttelemassa kylttejään. Sanoisin, että islantilaisilla on oikea meininki, jos ei olla tyytyväisiä, on aihetta mekastaa (ja tää näitten hallitus on oikeasti aika perseen olonen), mutta mielenosoitus oli hieman epäselkeä. Tarkoitan sitä, että ei ollut mitään tiettyä yksittäistä asiaa, joka olisi kerännyt ihmiset sinne, vaan jokaisella tuntui olevan vähän oma asiansa, mitä ajaa. Yhtä kaikki, kukaan ei ole hallitukseen ja sen toimintaan tyytyväinen, mutta ehkä sellainen selkeä linja tekisi mielenosoituksesta mielekkäämmän. Vaikka sitten se, että hallituksen pitäisi erota. Hankala sanoa.

Tässä Reykjavík Grapevinen juttu tapahtumasta, joka on itse asiassa Villakuoreen kirjoittama.