En enää jaksanut odottaa täydellistä parantumista, vaan päätin seksikkäästä yrjöyskästäni huolimatta mennä testaamaan uimahallin. Lähin uimahalli on ehkä noin puolen kilometrin päässä kämpiltä, ja sinne oli yllättävän helppo löytää, kiitos osittain uimahalliliikennemerkkien. Uimahallin tiskin takana oleva nainen kysyi minulta ystävällisesti, tiesinkö, kuinka toimia. Vastasin kieltävästi ja hän kehoitti lukemaan englanninkieliset ohjeet uimahallin perusasioista, mutta painotti, että suihkuun on mentävä alasti ennen altaille menoa. Muuten muutoin niin iloiset ja ihanat mummot alkaa huutamaan. Näillä saatesanoilla lähdin hipsimään pukuhuoneille ja suihkuun, en törmännyt iloisiin tai vihaisiin mummoihin.
Suihkutiloista altaille päin käveltäessä sain vielä muistutuskylttejä suihkussa käynnistä. Ulos astuessa yhden asteen pakkanen oli henkeäsalpaavan pureva, ja pakokauhuisena bongasin lähimmät rappuset altaaseen ja ryntäsin sinne. Jos joku ei ole aiheen kanssa tuttu, Islannissa suurin osa uimahalleista on tosiaan ulkosalla. Ei siis pelkästään Blue Lagoon-kylpylä, vaan kaikki perusperttien ja muiden kaupunkilaisten käyttämät uimahallit. Aluksi höyryävä vesi ei tuntunut lähellekään tarpeeksi lämpimältä ja henkeä haukkoen aloin uida 25 metrin pituista allasta päästä päähän. Ajatus kilometrin uimisesta tuntui kuvottavalta, olosuhteiden lisäksi myös siksi, että olin syönyt vasta sekä viime uintikerrasta oli ehtinyt vierähtää jo reilu kuukausi. Hetken aikaa höyryävässä vedessä pulikoituani aloin kuitenkin tottua lämpöön ja lopulta polskiminen oli varsin mieluisaa. Jouduin vaihtamaan rataa kun koululaiset tulivat uimaan, ja tämä oli lähempänä isompaa allaskokonaisuutta, joten vesi oli välillä reilusti lämpimämpää ja kylmempää kuin aikaisemmin, ja totesin, että kuumemmassa vedessä on ikävämpi uida.
Altailla oli aika tyhjää kun menin sinne puoli 4 aikoihin, neljän jälkeen ihmisiä alkoi pukkaamaan enemmän, joten olin tyytyväinen, että olin ohjelmani loppusuoralla. Koululaisten vuoksi vain kaksi rataa oli yleisessä käytössä, joten tapahtui suurin uimahallipainajaiseni (jonka lähes poikkeuksetta kohtaan aina Suomessa): muita ihmisiä tuli SAMALLE RADALLE. Koska mulla oli enää pari kertaa päästä päähän jäljellä, pakottauduin kestämään tämän epämiellyttävän tilanteen, mutta hämmästyksekseni osa ihmisistä vain ui kuntoaltaan läpi päästäkseen kuumille altaille. Ainoastaan yksi tulokas jäi radalle minun jälkeeni.
Kun sain ns. tylsän osuuden hoidettua alta, oli aika mennä testaamaan kuumat altaa. Pohjustukseksi: olen viileiden suihkujen ystävä, joka joskus nostaa suihkun lämpötilaa jopa melkein 30 asteeseen, mutta yleensä pysyn reilusti alle 25. Menin ensin 36-38 asteiseen altaaseen, joka tuntui kärventävän lämpimältä. Pakottauduin kuitenkin olemaan menettämättä kasvojani ja tyynesti kävelin istumaan muiden ihmisten joukkoon tehtyäni muutaman harha-askeleen lasten puolta kohti. Lämpö tuntui tukahduttavalta, mutta päätin istua alas hetkeksi. Onneksi siihenkin tottui pian, ja sitten se oli ihan mukavaa, kai? Naamani ehkä paljasti, etten ollut ihan sinut tämän altaan kanssa, parhaani mukaan koetin hengata mahdollismman välinpitämättömän viileästi yksikseni. Tämän jälkeen testissä oli 38-40 asteinen allas, joka oli huomattavasti ensimmäistä lämmintä allasta pienempi, mutta ehkä koska aste-ero oli niin pieni, en havainnut mitään sen suurempia tuntemuksia itsessäni. Jätin kylmäaltaan välistä ja menin höyrysaunaan, joka kulki "steam bath" nimellä. Tämä oli suoraan sanottuna iso pettymys, mutta kai se oli parempi kuin ei mitään. Hallilla olisi ollut myös "oikea" sauna, mutta se olisi maksanut ylimääräistä, joten en tällä kertaa raaskinut sitä ottaa. Onnistuin myös polttamaan jalkani höyrysaunan kivisellä lattialla, osittain typeryyttäni, mutta osittain myös koska lattialla ei ollut mitään kunnon kävelypuita, vaan jotkin pienet joogamaton tapaiset asiat, toisistaan kauas sijoitettuina.
Suurin osa ihmisistä tosiaan meni suoraan lämpimille altaille, ja jotain ihmisiä en ollut edes nähnyt ennen niille saapumistani. Islantilaiset tykkää vissiin aika paljon pelkästään lillumisesta. Kuuttikin mainitsi, ettei hän koskaan edes astu pitkiin altaisiin, ovathan ne niin kylmiä ja kaikkea!
Kaikkien näiden lämminaltaiden ja höyrysaunan jälkeen oloni oli turta, eikä pakkanen purrut. Laahustin takaisin sisätiloihin. Sanoisin, että oli mu ka vaaa. Ja pukuhuoneessa oli ilmaiset hiustenkuivaajat, mitä ei aina Suomen uimahalleissa ole maksullisenakaan! En tosin tiedä, onko näin kaikissa uimahalleissa, mutta ainakin Vesturbæjarlaugissa ne olivat ilmaiset. Uimahalli ei ollut sisältä eikä ulkoa kovin kummoisen näköinen, mutta ihan asiansa ajoi. Aino suosittelee! 600 kruunua maksoi tämä ilo, pivon mukaan tämä on 4 euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti